Helsingin taloustyöntekijäin yhdistyksen keittiökalusteet - 1927

Toinen perheenemäntä toisensa jälkeen siitä verraten suuresta joukosta, jolla viime vuosina on ollut tilaisuus siirtyä uusiin huoneistoihin tai uudistaa vanhojansa, on kysynyt miten ja mistä voidaan saada keittiön sisustamisohjeita. Tällaisia kysymyksiä on m. m. usein esitetty niille, jotka viime vuosina ovat toimineet keittiökalusteiden tarkoituksenmukaisemman sisustamisen hyväksi joko julkisessa sanassa tai toimeenpanemalla mallikeittiöiden näyttelyjä. Muuta neuvoa ei ole voitu antaa kysyville kuin viitata, paitsi tätä erikoisalaa harrastaviin arkkitehteihin, Helsingissä olevaan valtion työväensuojelus ja huoltonäyttelyyn, Martta-liiton toimesta asetettuihin mallikeittiöihin sekä uudenaikaisia keittiökalusteita koskeviin, kuvitettuihin kirjoitussarjaöihin vuonna 1924 ja 1925 (edellinen Ruotsin kuuluisan Asuntoja rakentamisnäyttelyn mallikeittiökalusteista, jälkimmäinen Suomen messuille arkkitehti toimesta näytteille asetetuista mallikeittiöistä). Mutta kaikki nämä näyttelykeittiöt yhtä hyvin kuin kirjoitukset uudenaikaisista keittiökalusteista ovat koskeneet mallikeittiöitä, siis ihannekeittiöitä eivätkä todellisessa elämässä käytettyjä keittiöitä. Niistä puuttuu sen vuoksi »elävä henki».

Niin herättäviä ja opettavaisia kuin mallikeittiöt ovatkin, niin paljon käytännöllisiä viittauksia kuin ne antavatkin, jäävät ne aina enemmän tai vähemmän teoreettisiksi luomiksi, keinotekoisiksi tuotteiksi. Todellinen elämä suorastaan pakottaa poikkeamaan näistä malleista ja samalla tinkimään ihannekuvistamme tällä alalla. Välistä nousevat kustannukset, kun haluamme sisustaa uuden keittiömme omin päin, niin suuriksi, että on pakko luopua mielikuvituksessamme jo rakennetusta ihanteestamme, välistä voi myöskin rakenteilla olevan talon arkkitehdin tai rakennusmestarin suunnitelma kokonaan estää omien toivomustemme toteuttamisen.

Toinen perheenemäntä toisensa jälkeen siitä verraten suuresta joukosta, jolla viime vuosina on ollut tilaisuus siirtyä uusiin huoneistoihin tai uudistaa vanhojansa, on kysynyt miten ja mistä voidaan saada keittiön sisustamisohjeita. Tällaisia kysymyksiä on m. m. usein esitetty niille, jotka viime vuosina ovat toimineet keittiökalusteiden tarkoituksenmukaisemman sisustamisen hyväksi joko julkisessa sanassa tai toimeenpanemalla mallikeittiöiden näyttelyjä. Muuta neuvoa ei ole voitu antaa kysyville kuin viitata, paitsi tätä erikoisalaa harrastaviin arkkitehteihin, Helsingissä olevaan valtion työväensuojelus ja huoltonäyttelyyn, Martta-liiton toimesta asetettuihin mallikeittiöihin sekä uudenaikaisia keittiökalusteita koskeviin, kuvitettuihin kirjoitussarjaöihin vuonna 1924 ja 1925 (edellinen Ruotsin kuuluisan Asuntoja rakentamisnäyttelyn mallikeittiökalusteista, jälkimmäinen Suomen messuille arkkitehti toimesta näytteille asetetuista mallikeittiöistä). Mutta kaikki nämä näyttelykeittiöt yhtä hyvin kuin kirjoitukset uudenaikaisista keittiökalusteista ovat koskeneet mallikeittiöitä, siis ihannekeittiöitä eivätkä todellisessa elämässä käytettyjä keittiöitä. Niistä puuttuu sen vuoksi »elävä henki».

Niin herättäviä ja opettavaisia kuin mallikeittiöt ovatkin, niin paljon käytännöllisiä viittauksia kuin ne antavatkin, jäävät ne aina enemmän tai vähemmän teoreettisiksi luomiksi, keinotekoisiksi tuotteiksi. Todellinen elämä suorastaan pakottaa poikkeamaan näistä malleista ja samalla tinkimään ihannekuvistamme tällä alalla. Välistä nousevat kustannukset, kun haluamme sisustaa uuden keittiömme omin päin, niin suuriksi, että on pakko luopua mielikuvituksessamme jo rakennetusta ihanteestamme, välistä voi myöskin rakenteilla olevan talon arkkitehdin tai rakennusmestarin suunnitelma kokonaan estää omien toivomustemme toteuttamisen.

Neuvoja ja ohjeita etsiville voi sen vuoksi olla hyödyksi tutustua myöskin sellaisiin jokapäiväisessä käytännössä oleviin keittiöihin, joissa on ainakin pyritty ulkonaisten olosuhteiden sallimissa puitteissa ja ilman perin suuria kustannuksia toteuttamaan niitä ohjeita, jotka nykyajan keittiökalusteiden uudistamissuunta on perheenemännille antanut. Tässä esityksessä kerrotaan sen vuoksi sanoin ja kuvin millaista on toisten keittiökalusteissa. Esitämme neljä käytännössä olevaa, uudenaikaista helsinkiläiskeittiötä; myöhemmin tulemme samalla tavalla julkaisemaan toisen sarjan keittiökalusteita. Näistä keittiöistä eroaa ensimmäinen Helsingin Taloustyöntekijäin yhdistyksen, siinä suhteessa toisista, että se sijaitsee vanhassa talossa. Se on muutamia vuosia sitten kokonaan uudistettu yhdistyksen perustajan ja monivuotisen puheenjohtajan, nykyisen ministerin Miina Sillanpään suunnitelman mukaan. Näin uudistettuna se on omiaan erinomaisella tavalla osoittamaan, miten käytännöllinen äly voi vanhastakin keittiöstä luoda mukavan, nykyajan vaatimuksia täyttävän; siinä tarkoituksessa se on keittiösarjaamme otettu.

Muut keittiökalusteet, joista tällä kerralla kerrotaan, ovat uusia. Helsingin Taloustyöntekijäin yhdistyksen keittiöstä on ministeri Miina Sillanpää antanut meille seuraavan selonteon: Kun yhdistyksemme koti sijaitsee vanhassa udussa, jossa ei ole keskuslämmitystä eikä siis myöskään lämmintä vettä, oli tärkeätä keksiä veden lämmityslaite, joka ei vaatisi erikoista lämmittämistä. Tulos oli: hellan takaseinämään, joka kuvassa näkyy uuninpeltien alaosan hieman ulkonevana osana, on seinän sisään muurattu tavallinen kuparinen kylpykamiina, jonka lävitse hellan savukanava kulkee. Kuvassa näkyvää nurkkauksessa olevaa putkea myöten johdetaan kattilasta kuuma vesi astiainpesualtaaseen. Vesi lämpenee kattilassa heti kun hellaan sytytetään tuli, ja kun vesisäiliö on muurattu seinän sisään, estyy lämmön haihtuminen niin erinomaisesti, että säiliövesi vielä aamulla on kuumaa. Säiliö vesi riittää ison talouden puhdistamiseen ja astiainpesuun.

Yhdistyksen kodissa on verraten iso ruoanlaitto. Raskaitten, isojen kattiloiden vuoksi tapahtui aikaisemmin usein, että hellan päällyslaatta painui sisään ja halkesi. Kun tällainen vahinko voi sattua monessa muussakin keittiökalusteissa, jossa käytetään suuria, raskaita kattiloita, esim. suuremmissa maalaiskeittiöissä, on ehkä syytä mainita, että hellan uusimisessa laitettiin vahvat rauta listat kannattamaan hellalevyä, mikä onkin osoittautunut hyväksi. Samoin asetettiin hellaan leili liinainen leivinuuni isointa kokoa, mitä oli saatavissa, ja sen alle tavallinen hellan paistinuuni, jotka lämpenevät kaikki samalla lämmöllä. Vasemmalla sivuseinällä näkyy pitkä astiainpesupöytä, jossa on kaksi astiainpesuallasta. Pesupöytä ja puiset altaat ovat päällystetyt kuparispeltillä, ja tämä pelti ulottuu noin 30 cm seinän peitoksi. Pöydän alaosa on sisustettu kaapeiksi keittiöastioita varten. Lähinnä hellaa oleva kaappi on sisustettu siivouskaapiksi. Tässä keittiökaapissa on roskaämpäri ja hylly puhdistusaineita varten; hellan puoleisessa sivussa on yläosaan asetettu tanko puhdistusriepujen kuivausta varten. Kun keittiökaappi ei ulotu aivan hellaan kiinni, eikä sillä ole mitään seinää hellaa vastaan, on keittiökaapissa sekä lämpöä että tarpeellinen ilmanvaihto. Keittiökaappien pohjat ovat peitetyt korkkimatolla, joten niiden puhdistaminen on helppoa. Samoin on astiainpesupöydän alaosan syvennyksen takaosa peitetty korkkimatolla.

Hellan oikealla puolella näkyvän astiakaapin alaosan muodostaa ovilla varustettu puulaatikko, sekin ilman kynnystä, kuten muut kaapit, joten ne ovat helpot puhdistaa. Laatikon päällystää käytetään ruoanjakelupöytänä. Pöydässä oleva laatikko on samalla leivinpöytä. Toisessa kuvassa (2) näkyy keittiön kiinteä keittiökaappi tai säilytyskomero. Komeron vasempia osasto on ruokatavarain kylmänä säilytyspaikkana, sen oikea osasto, mikä kuvassa näkyy, on astioitten ja pieni liinavaatteiden käsivarasto. Pienemmät posliini- ja lasitavarat, kuten kahvikupit ja lasit, säilytetään puulaatikon yläpuolella olevassa keittiökaapissa. Toinen esittämistämme keittiökalusteista (kuva 3) on kotitaloustarkastaja keittiö. Sen erikoisuuksiin kuuluvat astiainpesupöytään sijoitetut pesulaatikot ja pöydän kumipäällys.