Keittiökalusteiden kuvausta - 1928

Lienekö sattuma, että Keski-Euroopassa on näinä kuukausina yhtaikaa ollut kolme suurta näyttelyä, jotka koskettelevat kotitaloutta, vai onko se ehkä uuden ajan enteitä? Onko se merkkinä siitä, että todella yhä enemmän ja joka puolella aletaan ymmärtää, mikä merkitys kotitaloudella on yleiseltäkin kannalta katsottuna?

Etelä-Saksassa Baijerin kauniissa pääkaupungissa Munchenissä on tavattoman monipuolinen näyttely nimeltä "Koti ja tekniikka". Tuskinpa voi suurenmoisempia kotitalousmessuja ajatellakaan. Näyttelyhalleissa, jotka sijaitsevat erityisessä näyttelypuistossa, on kokonaista 32 000 neliömetriä käsittävä pinta-ala käytetty tätä näyttelyä varten, puutarhapinta alaa lukuun ottamatta. Siellä on niin paljon ja niin erilaista nähtävää, ettei sitä mitenkään yhdessä päivässä ehdi sulattaa. Koko näyttelyn suunnittelu ja johto, siihen kuuluvat julkaisut, siihen liittyvä opetus- ja valistustyö esitelmien, filmiesitysten, opastuksen. Nyt teen ensin selkoa itse näyttelystä ja niistä uutuuksista, mitkä siellä herättivät meikäläisen mielenkiintoa.

Näyttely käsittää koko kodin ja kaikki, mitä siilien kuuluu, rakennustekniikasta, erilaisista uuneista, vesijohdosta, kaasusta ja sähköstä alkaen aina hammasten ja hiusten hoitoon ja kodin koristeluun saakka. Siellä on tarkoituksenmukaista vaatetusta, kotiteollisuutta, keittiökalusteista jos jonkinlaista, maitopropagandaa, tauluja, jotka osoittavat eri ruoka-aineiden ravintoarvoa, esityksiä siitä, mitä muutoksia ruoka-aineissa tapahtuu keitettäessä, jääkaappeja, siivousvälineitä, säästölämmitystä, hyönteisten hävittämistä, tapaturinain estämistä ja vaikka niitä.

Suurta huomiota ovat tietenkin omansa herättämään ne 21 kokonaista malliasuntoa, jotka on järjestetty ensimmäiseen näyttelyhalliin ja havainnollisuuden vuoksi vielä niin, että niitä saattaa katsella myös ylhäältä katosta päin ja siten nähdä koko asunnon yhdellä kertaa niin kuin pohjapiirustuksesta ikään. Asunnot ovat enimmäkseen 2—3 huoneen koteja, ja niissä on jos jonkinlaisin eri tavoin koetettu ratkaista niitä pulmia, joita esiintyy, kun pienasuntoja tahdotaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti järjestää nykyajan kivimuureihin ja vuokrakasarmeihin. Varsinaisten perheasuntojen rinnalla oli myös jokin

Varsinaisten perheasuntojen rinnalla oli myös jokin vanhuudenkoti ja jokin ammatissa toimivan yksinäisen koti. (Meikäläistä kiinnostaa, että Saksassa sanotaan »ammatissa toimiva» eikä » itseänsä elättävä» niin kuin meillä ruotsinkielen mukaan, vastakohtana aviovaimoille, joiden siis ei katsota itse itseään elättävän.) Muutamat arkkitehdit ovat suosineet »asuinkeittiötä» jota Baijerissa harrastetaan vanhoista ajoista asti, toiset ovat laatineet keittiökalusteista vain pienen »laboratorion», Arkihuoneeseen on pantu paljon huolta, ja makuu- huoneita on pienestä tilasta huolimatta järjestetty useampiakin, perheasuntoihin vähintään kaksi.

Välistä tyydytään vain makuukomeroon tai johonkin »epärehelliseen» huonekaluun, josta muodostetaan makuupaikka. Keittiökalusteita esiintyy usein komeron muodossa. Kylpyhuone on aivan yleinen ja siihen on useasti liitetty erilaisia apuneuvoja pyykin pesua varten, esim. pesulauta, jonka saattoi asettaa ammeen päälle ja josta vesi valuu ammeeseen. Tila on mahdollisimman tarkasti käytetty. En tiedä, missä määrin arkkitehtimaailma meillä on kiinnittänyt huomiotaan tähän näyttelyyn, mutta luulisin, että siitä voisi olla monenlaista hyötyä.

Sillä pienasuntokysymystä näyttää Saksassa pohditun hyvin perusteellisesti, tällä en suinkaan tahdo väittää, että nämä asunnot olisivat kaikissa suhteissa ylen viehättäviä. Varsinkin sisustus ja värit ovat meikäläisestä usein hyvin merkillisiä: värit räikeitä, kovia, yhteen sulamattomia, ja huonekalut kummallisen karuja, kömpelöitä ja epäkodikkaita, niin kuin mm. kuvasta. Ne erikoiset lasten ja nuorten tyttöjen huoneet, joita näyttelyn muissa osastoissa oli, tekivät näissä suhteissa ihan hämmästyttävän epäedullisen ja ruman vaikutuksen. Makusuunta pohjoismaissa tuntuu olevan aivan erilainen; meillähän koetetaan ja hyvällä menestyksellä käytännöllisyyteen ja tarkoituksenimu.

Pienipalkkaisen perheen keittiökalusteita. Vasemmalla oleva tuoli kuuluu olohuoneen puolelle kuva. Saksalaisen kotitalouskoelaitoksen hyväksymä aseteltavan keittiötuolin tyyppi.

»Miten sisustan tyttäreni keittiön?» Työvälineiden näyttely. Oikealla, lattialla, uudenmuotoisia vaneritarjottimia, joita voi kantaa yhdellä kädellä. Tarjottimen keskellä reikä peukaloa varten, päässä kaareva syvennys, joka sopii olkavartta vasten.

Makusuunta pohjoismaissa tuntuu olevan aivan erilainen; meillähän koetetaan ja hyvällä menestyksellä käytännöllisyyteen ja tarkoituksenimu laisuuteen liittää myös kauneutta ja taiteille suutta. Eräässä opetuskeittiökalusteissa herättää huomiota nikkelin käyttö astiain pesualtaiden yhteydessä. Muuten on keittiöissä esim. hyvin monenlaisin eri keittiökaappien tyyppejä, suuria ja pieniä, »senkin» mallisia tai vain aivan yksiovisia. Erikoisuutena on mainittava teräksiset kaapit, joita on monta kokoa. Niillä mainitaan olevan monia etuja, mutta kalsean ja kolkon vaikutuksen ne tekevät. Kun vielä hinta suuresta neliosaisesta teräskaapista (ilman siihen kuuluvia tavaroita) on noin 10 000 Suomen markkaa, en oikein ymmärrä, kuka niitä kykenee ostamaan. Eivät ainakaan niiden pienkotien asukkaat!

Meikäläisenkin silmissä erittäin onnistunut ja hauska on maanviljelijän asunnon tupa, vaaleata puuta, kaunis ja kodikas. Omituista vain on suomalaisen nähdä, että ihmisasuntoon suorastaan liittyy myös talli tai navetta kaikkine tarpeellisine sivuhuoneineen. Keittiökalusteiden sisustuksessa on hauska todeta, että pöydät ovat useimmiten puulla päällystetyt, joskus korkkimatolla. Marmoria en nähnyt ensinkään, en liioin sinkki- tai kuparipeltiä. Mutta sitä, mitä me nimitämme »tiskipöydäksi», ei siellä liioin olekaan. Tavallinen »kraana» on aina erillään pöydistä ja sen kaatoaltaan ympärillä puureuna, joka näytti hyvin mukavalta. Sitten ovat puulla reunustetut astiainpesualtaat myös vain siltaan seinään kiinnitetyt, eivät siis pöytään upotetut. Niiden vieressä on usein puinen astiain valutuslauta, pantuna kallelleen, niin että vesi valuu uurteita myöten pois.

Uudenaikaista keittiökalustoa esillä sekä keittiössä — joista joissakuissa naisjärjestöjen toimesta annetaan opastustakin uusien vehkeiden käyttämisessä — että sähkö- ja kaasuliikkeiden suurenmoisissa näyttelyissä samoin kuin erikoisliikkeiden osastoissa. Minulle olivat mielenkiintoisia ne erilaiset järjestelmät, joiden avulla voi keittää useammissa kattiloissa päälletysten. Saksalaiset nimittävät tätä »Turmkoehen», tornimaisesti keittämiseksi, ja suosittelevat sitä kovasti.

Muutamat laitteet olivat varmasti aivan liian monimutkaisia, tosin hirveän järjellisiä ja tieteellisiä, mutta sellaisia miesten keksimiä, ettei niitä monikaan viitsisi keittiössään käyttää. Pieniä koteja varten, joissa on vain pari kaasuliekkiä, mutta ei paistinuunia lainkaan, on näyttelyssä tarjona ns. »Kiichenwunder», keittiöihin e eli sellainen kattila, jossa voi paistaa leipää, kakkuja, lihaa ja mitä vain, niin kuin uunissa ainakin; eikä se maksa kuin 80 —90 Suomen markkaa. Toivottavasti näistä piankin täällä saamme omia kokemuksia. Lasisia keittoastioita näyttelyssä on tietysti monenlaisia. Uutuus lienee sellainen säilykepurnukka (»reksaamista» varten), jonka saa panna suoraan hellalle kiehumaan, ettei aina tarvitse suuria vesikattiloita käsitellä ja kiehuttaa. Tällaisia on luultavasti tämän numeron »Varvastila», jota meillä on viime vuosina niin paljon saarnattu, puuttuu Münchenin näyttelyn keittiöistä usein. Toisissa se kyllä on toteutettu, niin kuin kuvistakin näkyy. Uutuutena minulle olivat lastaovet samaan malliin kuin amerikkalaisissa kirjoituspöydissä käytetään. Ne olisivat tietysti ahtaissa paikoissa kaappien ovina. Miten lienevät vain kalliita aikaan saada?

Ryynilaatikot ovat muutamissa keittiökalusteissa alumiinia, muutamissa lasia, ja monissa tietysti puuta. Paitsi näihin malliasuntoihin kuuluvia keittiökalusteita on näyttelyssä vielä erikseen suuri osasto nimenomaan mallikeittiöitä varten, osittain asiaa harrastavien yhdistysten, osittain eri liikkeiden järjestämiä. Siihen kuuluu myös täydellisesti varustettuja opetuskeittiöitä sekä maalais- että kaupunkilaisoloja varten. Muutamassa näistä ovat kaasuhellat näppärästi asetetut kahden pöydän väliin, ja ne on sijoitettu riviin keskelle huonetta.