Keittiökalusteet 1924 - Uudenaikaisia keittiöitä

Maatalouskodin mallikeittiökalusteet.

Keittiön tarkoituksenmukainen järjestäminen ja sisustaminen on nykyään kotikulttuurinsa puolesta meitä edistyneemmissä maissa , tärkeä ajan kysymys. Siitä on jo puhuttu siinä vihkossa (kesäkuun ensimmäisessä), jossa tehtiin selkoa keväällä Tukholmassa pidetyn »Bygge och Bo« -näyttelyn tarkoituksesta ja jossa uudenaikaisten keittiöiden ihanne, amerikkalainen mallikeittiö, sanoin ja kuvin erityisesti selostettiin. Voidaan väittää, että on helppoa suurkaupunkien tarjoamien teknillisten mukavuuksien keskellä pystyttää vaikka kuinka tarkoituksenmukaisia keittiökalusteita, jommoisista sanottu näyttely esitti monta erilaista esimerkkiä, mutta tulevatko maalaiskodit koskaan osallisiksi tästä edistyksestä? Pitääkö niiden yhä hapuilla sinne tänne omin päin? Missä viipyvät niiden mallikeittiökalusteet? Maatalouskodinkin mallikeittiö oli sommiteltu tähän näyttelyyn, ja seuraavassa teen selkoa siitä.

Suuri, tilava keittiöt oli ennen kotitalousväen ihanteena. Nyt pidetään sellaista päinvastoin varjopuolena, koska se aiheuttaa turhaa juoksentelemista edestakaisin aineita ja esineitä käsiteltäessä. Kun sen vuoksi keittiön on oltava tilava, kuten maatalouskodin tarve yleensä vaatii, on keskityskysymys, mikä nykyajan keittiökalusteissa on niin tärkeä, sangen vaikeasti ratkaistava. On pidettävä mielessä, sanoo selostettavan keittiön järjestäjä, että »keittiön sisustus tarkoin on sovitettava keittiössä noudatettavan työjärjestyksen mukaan«.

Maatalouskeittiökalusteiden.

Maatalouskeittiön puhdistuspuoli ynnä hauska ruokailunurkka. Keittiökalusteiden halkolaatikko (IV) voitiin avata sekä molemmilta sivuilta että edestä. Miksi se kävi pian tarkastajalle selväksi. Se oli näppärästi yhdistetty leivinpöytään, joka itse asiassa ei ollut muuta kuin hyllykaapin etuosa. Kun siis leipomispöytä lasketaan alas, muodostaa halkolaatikko sille lujan alustan. Tässä keittiökaapissa säilytettiin leivinmuotit ja leipomisessa tarvittavat kaula imet y. m. työkalut. (Kts. kuvaa I.) Keskelle lattiaa oli sijoitettu työpöytä (V) ruoan valmistusta varten. Se oli paksulla linoleumilla peitetty ja varustettu laatikoilla, joihin sopi pistää veitsiä ja kaikenlaista pikkutavaraa.

Pohjapiirros maatalouskeittiöstä sivuhuoneineen. Kaapin vieressä oli pöytä talousvaakaa ja huhmarta varten (pohjapiirustuksessa III); jälkimmäinen oli kiinteä, siis aina helposti saatavissa ja tarkoitettu paikallaan käytettäväksi.

Keittiökalusteet halkolaatikko.

Ne työpaikat, jotka lähinnä ovat toistensa yhteydessä, on siis sijoitettava mahdollisimman lähelle toisiansa. Miten keittiön sisustuksessa on pyritty noudattamaan mainittua periaatetta, käy ilmi tähän liitetystä pohjapiirustuksesta. Työtoiminnan keskus, hella (I), on suuri ja tilava, käsittäen neljä keittoreikää. Paitsi paistinuunia on siinä myöskin käytännöllinen lämpökaappi valmiin ruoan lämpimänä pitämistä varten (näkyy kuvassa i hellan vasemmassa päässä). Sen lisäksi siinä on jotakin, joka heti herättää kotitalousväen ihastuksen: iso, pystyssä seisova vesisäiliö. Hellan hukkalämpö otetaan nimittäin talteen siten, että savukaasut johdetaan tämän säiliön sisässä kulkevan putken läpi, ja siten saadaan aina kuumaa vettä. Sen alla on sitä paitsi pieni ylimääräinen tulipesä siltä varalta, että tarvitaan suurempi määrä kuumaa vettä esim. lapsen kylpyä t. m. s. varten. Hellan vasemmalla sivulla on sitä paitsi sähköhella kaksine keittolevyineen, mikä työn säästämiseksi voi esim. kesällä tai tilapäistä keittämistä varten olla hyödyksi. Hellan välittömässä naapuruudessa on vesi- ja viemärijohto (VI), halkolaatikko, leivinpöytä, ruoanvalmistuspöytä, säilytyspaikkoja työesineitä ja raaka-aineita varten j.n. e. Niinpä on hellan oikealla puolella kaappi (II), joka monessa suhteessa oli tarkastajalle mielenkiintoinen uuden, käytännöllisen rakenteensa takia.

Sen alaosassa oli mukavia laatikoita jauhoja ja ryynejä varten ja niiden yläpuolella pieniä mausteyö. m. s. laatikoita, jotka olivat alumiiniuumista tehdyt ja sovitetut kaapin puulaatikkoihin. Näin päästään irtonaisten purkkien kiusallisista kansista. Kaapin vasemmassa osassa, joka oli tarkoitettu puukauhoja, vispilöitä y. m. s. esineitä varten, jotka harvoin ovat aivan kuivia kaappiin pantaessa, olivat sekä seinä että hyllyt ilmanvaihdon aikaansaamiseksi. Keittiökaapin toinen osa oli tarkoitettu ruoanvalmistuksessa tarvittavalle posliinitavaralle. Tämä keittiökaappi esiintyy selvästi kuvassa i. Kts. myös kirjoituksen lopussa olevaa piirustusta.

Tulemme nyt siihen osaan keittiökalusteita sisustusta, joka tarkoittaa puhdistusta, jätteiden keräämistä j. n. e. Ikkunoiden eteen on sovitettu astiainpesupöytä. Täällä kohtaavat muukalaista taas hauskat uutuudet. Kaksi fajanssista tehtyä pesuallasta upotettu pöytään ja itse pöytä on kokonaan peitetty meikäläiselle aivan uudella, yllättävällä aineella. Paraflor nimisellä kumimatolla, joka on liukenemattomalla kitillä kiinnitetty alla olevaan puuhun. Ulkonäöltään muistuttaa tämä aine marmoria. Se on joustavaa, joten lasit ja posliinit eivät helposti säry ja se on helppohoitoinen, koska se ei koskaan tarvitse kiillottamista. Valmiste kuuluu äskettäin ilmestyneen Ruotsin kauppaan Englannista päin. Hyvä lukija — ymmärrät helposti, että näittenkin rivien kirjoittaja katseli sitä syvästi huoaten: »Ja meillä aina, aina vain tuo epäkäytännöllinen sinkkilevy. Miksei tuollaisia uutuuksia tule meillekin?

Astiainpesupöydästä löytyi kuitenkin vieläkin pieni hauska »keksintö«. Sen alla oli keittiöjäteämpärin paikka, mutta sillä tavalla järjestetty, että ämpäri oli kiinnitetty oven sisäpuoleen ja oli siis helposti käytettävissä. Lukija, katsohan kinaa 3, jossa näet astiainpesupöydän ja kysymyksessä olevan ämpärin. Mutta ämpärissä oli vielä siten rakennettu kansi, että kun ovi avattiin, nousi kansi automaattisesti, kun ovi suljettiin, sulkeutui kansikin. Missä talossa on kätevä isäntä, joka haluaa auttaa keittiökalusteissa työväkeä parempiin työoloihin, voi hän ilman vaikeuksia jäljentää tämän pienen keksinnön omaan keittiöönsä. Ei edes maksa paljon!

Vielä keittiökalusteista sisustuksen.

Muuten oli astiainpesupöydän alla mukavia patakaappeja. Keittoastiat oli sijoitettu irrotettaville puulistoille, kuten käy selville patakaapin läpileikkauspiirustuksesta. Kaapilla ei ollut erityistä pohjaa, eivätkä sen ovet (etuseinä) ulotu lattiaan asti, mikä kaikki luonnollisesti suuresti helpottaa puhdistamista.

Kaksi lasi- ja posliinikaappia täydentää vielä keittiökalusteista sisustuksen (VIII ja IX). Maatalouskeittiön puhdistuspuoli ynnä hauska ruokailunurkka. Lasi- ja posliinikaappi ja sen läpileikkaus (VIII— IX). Työkalu- ja maustekaappi (II). Leipomiskaappi ja halkolaatikko'* (IV). Ne on tavalliseen tapaan jaettu ala- ja yläosaan, mutta näitten osien välillä on tilava väli (huom. kuva 3), mille käytännölliselle seikalle kotitalousihmiset keittiössä varmaan ymmärtävät antaa arvoa.

Ja vihdoin on tähän harvinaisen hauskaan keittiöön järjestetty rauhallinen ruokailunurkka penkkeineen ja pöytineen (X) viimeisen ikkunan kohdalle (huomaa, kuvassa 2 pöytäliina ja kukat!). Suurempi maatalouskodin keittiökalusteet on kumminkin vielä täydennettävä muutamilla pienillä työhuoneilla ja komeroilla. Niinpä näemme pohjapiirustuksestamme, että tähän keittiöön on ajateltu liitettäväksi puhdistus huone, missä voidaan kuoria juureksia, perata kaloja y. m. s. Tämä puhdistushuone tarvitsee ainakin työpöydän (XI), jonka alla olevassa kaapissa kuten keittiössäkin on jäteämpäri y. m. s., ja kaapin, (XII), jonne sopii luutia, harjoja, tikapuut, työesiliinoja y. m. s. Keittiön toisella puolella on suurehko ruokasäiliö tilavine hyllyineen (XIV), mahdollisesti jääkaappeineenkin (XV) sekä maitohuone, missä säilytetään maito, separaattori, kirnu j. n. e.

Koko tämä mukava, tarkoituksenmukainen keittiökalusteista oli vaaleaan väriin ja helposti puhdistettava. Puhtaanapidon helpottamiseksi oli kaikki kaapit sisältä vernissattu. Myöskin valon, sekä päivänvalon että sähkövalon tasaiseen saantiin kaikille työpaikoille oli omistettu huomiota. Itsestään selvää on, että ikkunat oli sijoitettu pohjoiseen päin. Ruokakellarin kanssa on keittiön oltava läheisessä yhteydessä, mieluimmin siten, että kellariin päästään keittiön eteisestä. Sitä talonpoikaistaloa tai kartanoa, joka voisi hankkia itselleen edes jotakin nyt kerrotusta ajanmukaisesta sisustuksesta, olisi todellakin syytä onnitella.