Vanhanajan suomillainen keittiökalusteita ja keittiöitä blogi.

Neljäs keittiökalusteet tämän kirjoittajan kodin - on ensiksikin huomattavan iloinen ja hauskannäköinen siksi, että se on kokonaan valkea ja heleänsininen; keittiöt maalataan nykyään yleensä keltaisiksi ja huonekalut ovat tavallisesti ruskeankeltaiset. Huomattava on myöskin leveä, sinisistä ja valkoisista laatoista tehty lattiakaistale, joka on hellan ja astiainpesupöydän kohdalla.

Tämä keittiökalusteet on esimerkkinä siitä alussa huomautetusta tosiseikasta, että perheenemännän toivomukset keittiön sisustukseen nähden usein jäävät toteuttamatta, koska ne joutuvat ristiriitaan rakentajien suunnitelmien kanssa. Vaikka asianomainen perheenemäntä tässä tapauksessa ehti, ennen kuin oli myöhäistä, saada hellan siirretyksi niin paljon vasemmalle kuuri seinän savukanavat seikat sallivat, jotta hän voisi hellan ja kuvassa näkyvän kylmän komeron väliin saada mahdollisimman pitkän astianpesupöydän, on sittenkin astiainpesupöytä keittiökaappeineen jonkin verran liian suppea. Keittiökalusteissa työskentelevät saavat lohduttautua sillä, että heidän omakohtaisen toimenpiteensä kautta saatiin näinkin tarkoituksenmukainen pesupöytä, muiden samassa talossa asuvien saaden tyytyä paljoa suppeampaan.

A astiainpesupölyään on upotettu posliiniset altaat, sen lakana oleva seinä on korkealta peitetty helposti puhdistettavilla kaakelilevyillä, joiden taakse lämmin- ja kylmävesiputket suurimmaksi osaksi ovat piilotetut — sivumennen sanoen kovin taisteltuamme vastustelevien rakennustyöntekijäin kanssa. Itse pöytä on kokonaan peitetty kuparilla. »Varvastilalla» varustetun pesupöydän alaosa on jaettu kolmeen keittiökaappiin, joista lähinnä hellaa oleva palvelee halkojen säilytyspaikkana (huom. kaasu on!), keskimmäinen, hyllyllä varustettu, on patakaappina, oikealla olevassa on roskaämpärin paikka; ämpäri lepää oveen kiinnitetyllä telineellä, joten se seuraa oven mukana tätä avattaessa, ohimennen sanottuna pieni, hyvin mukava parannus. Tässä osastossa on pieniä sivuhyllyjä kuparilevyn puhdistamiseen tarvittavaa sampoa sekä saippuata, pienempiä riepuja varten. Kaikki keittiökaapit ovat kynnyksettömät, pohjat ja hyllyt linoleumilla peitetyt. Hella on yhdistetty halko- ja kaasuhella uudenaikaisinta mallia; siinä on, paitsi tavallista uunia, myöskin kaasu-uuni ja lämpökaappi. Kuvassa 7 näkyy hellan vastapäätä oleva, tilava ja mukava keittiökaappi, todellinen ihannekeittiökaappi.

Paitsi tuolia ja ikkunan alla olevaa työ- ja ruokailupöytää on mainittu kaappi keittiön aina irtonainen "mööpeli». Kaapin alaosa on posliini- ja lasitavarain säilytyspaikkana; myöskin näkyy kuvassa apupöytänä palveleva kaapista ulosvedettävä levy. Keittiökaapin yläosan avatun oven takana näkyy muutamia sen monia laatikoita (ryynejä varten) sekä oven sisäpuolelle järjestettyjä kekseliäitä laitteita. Seinään upotettuina kuuluu keittiön »kiinteimistöön» kolme komeroa: pesupöydän oikealla puolella ruoan kylmäsäilytyskomero,jauhojen, leivän ruokatavaroiden säilyttämistä varten sisustettu lämmin komero sekä puhdistusvälinekomero, jonka ovi näkyy avattuna kuvassa 7. Tämä tarjoa eristetyn paikan sekä silityslaudalle koko pituudessaan että harjoille, lattiaämpärille, tomunimurille ja lattiankiillotusrievulle. Hyllyillä ovat silitysraudat ja puhdistusaineet saaneet paikkansa. Oven sisäpuolelta näkyy siistejä kangaslaukkuja talteen otettuja pusseja, käärepapereita ja nuoria varten. Tällaisella erikoisella puhdistusvälinekomerolla siivouskaapilla on tärkein keittiön järjestyksen ja puhtaanapidon kannalta.

Tässä kuvatut keittiökalusteet eivät tarjoa mitään suurempia merkillisyyksiä niille, jotka viime vuosina ovat seuranneet keittiöiden sisustamisen edistämistyötä. Onhan meillä tämäntapaisten keittiöiden rinnalla jo useita loistokeittiöitäkin Helsingissä. Mutta esittämissämme keittiökalusteissa on joukko yksinkertaisia ja kaikille helposti toteutettavia parannuksia, joita varmaan ainoastaan ajattelemattomuus, saamattomuus tai ymmärtämättömyys on estänyt tulemasta yleisiksi. Ehkä on niitä, jotka jo ovat saaneet parannuksia aikaan keittiöissään ja jotka sen vuoksi ajattelevat erään ystäväni tavoin, jolle näytin keittiöni: »No, nuo kynnyksettömät kaapit ovat kai nyt jo aivan yleiset!» Uskalsin pontevasti vastata: »Vai niin sinä uskot!» Todellakaan asian laita ei ole tällainen. Allekirjoittanut on viime vuoden vilkkaan aikana käynyt katsomassa, millaisiksi rakennetaan ja sisustetaan talon puolesta keittiöt lukuisissa uusissa Helsingin taloissa, ja täytyy sanoa, että on hämmästyttävää nähdä, miten välinpitämättömiä monetkin arkkitehdit, rakennusmestarit ja talojen isännöitsijät voivat olla näille seikoille. Kun vuokralainen tai asunto- osakkeitten ostaja sitten siirtyy taloon, on tietysti jo liian myöhäistä aikaansaada muutoksia ja parannuksia.

Lukuisissa äsken valmistuneissa Helsingin taloissa, sellaisissakin, jotka on rakennettu mitä parhaille Töölöön tonteille, tapaa hämmästyksekseen korkeita kynnyksiä keittiökaapeissa, tapaa pieniä, ahtaita, surkeita astiainpesupöytiä, joitten paras koristus on keskellä oleva likaviemäri, tapaa niiden takana karkeaksi jätetyn, vaivoin puhdistettavan seinäpinnan, niiden alla ei patakaappia, vaan ainoastaan likasangon paikan. Riittämättömästi on kiinteitä komeroita, ja niiden hyllyvarustuksesta voidaan ymmärtää, että rakentajalla ei ole aavistustakaan sellaisesta kuin on puhdistusvälinekomero. Ainoa edistys, mikä kuitenkin aivan yleisesti ja melkein poikkeuksetta on tällaisissakin keittiöissä aikaansaatu, on — »varvastila». Näyttää siltä, että lukuisat rakentajat ovat olleet sokeita ja kuuroja sille agitaatiolle, mitä viimeisinä vuosina on harjoitettu keittiön, tämän kotitaloustyön pääverat en sisustamisen hyväksi.